Sunnuntaita

Tuollaisia nuo ovat. Syövät ja nukkuvat. Hyvin ovat ymmärtäneet nää elämän perusjutut. Tänään mulla kävi taas vieraita. Terkkuja vaan Kotkaan :) Boris kuulemma muuttaa sinne, mutta ei ihan vielä... Ensin mun pitää opettaa näille vielä pari pikku juttua.

Laitan tähän vielä vähän tuoreemmat nassukuvat, pahoittelen, ne eivät ole kovin laadukkaita kun toi kitsas emäntä kuvaa tollasella aataminaikuisella tomaatilla. Ostais kunnon kameran!

Baby ja Boris

Bono

Iltaa

Minulla kävi vieraita katsomassa pikkuisiani. Tai nuo nyt mitään vieraita olleet, ihan tuttuja. Mun mielestä ehkä maailman mukavimpia ihmisiä, joskus olen miettinyt että jos vaikka muuttaisin niille. Otettiin vähän kuvia pennuista, joista on jo tullut isoja. Seuraavaksi odotellaankin että lapsukaiset avaavat silmät. Tuossa kuvassa ipanat ovat tänään kokonaista 10 vrk:n ikäsinä.

Tässä vielä poseeraa Bono.

Kevättä rinnassa!

Hahaa. Päätin piristää aamuani kipaisemalla jälleen aamupissalle naapurin pihalle, ja emäntä kipitti taas perässä pyjamassa. Tästä on tullut hauska leikki.

Pentulaatikossa on vähän tylsää makailla, kun ei noista ipanoista ole vielä oikein seuraa. Nyt nukkuvat keskenään sievässä kasassa ja mä pääsin hetkeksi sohvalle. Kohta siellä kuitenkin joku taas huutelee mammaa paikalle. Ovat muuten ihan hirmuisia syömään, kaikki kolme. Mun silmiini muistuttavat enemmän marsuja kun koiranpentuja, mutta eivätköhän nuo tuosta vielä hoikistu kunhan alkavat leikkimään. Vielä pennut keskittyvät olennaisimpiin asioihin, syömiseen ja nukkumiseen.

Ai niin, toinen pojistani on vielä vailla kotia, kiinnostuneet ottakoot yhteyttä emäntääni.

Saanko esitellä...

Tässä he nyt ovat!

9.4. klo 15.12 syntyi tyttäreni "Baby". Painoa oli 205 g ja virtaa sitäkin enemmän.

Klo 21.42 tuli jalat edellä "Boris", 235 g.

Ja vihdoin ja viimein syntyi "Bono" 220 g 10.4. klo 00.25.

Olen niin onnellinen ja ylpeä :)

Väsynyt ja onnellinen

Tässä he nyt ovat. Minun pikkuiseni :) Kaksi komeaa poikaa ja yksi tyttö. Synnytys oli pitkä, vaikea ja raskas. Käytiin välillä hakemassa vauhtia jo eläinlääkäriltäkin, onneksi löytyi lääkettä enkä joutunut leikkauspöydälle. Surukseni jouduin jättämään toisen tyttäristäni vastaanotolle. Pikkuinen oli pahoin vammautunut ja pääsi samantien paremmille metsästysmaille. Lepää rauhassa pikkuiseni.

Värejähän ei tässä nyt ole sen enempää ja vähempää kuin soopeleita ovat koko joukko. Ja kaikilla on valkoiset merkit, tytöllä myös hauskat valkoiset varpaat takajaloissa. Mutta yksityiskohtia tulee myöhemmin lisää, nyt palaan takaisin pentulaatikkoon.

Josko jo tänään?

Argh mikä olo! Annan puheenvuoron suosiolla emännälle...

Zelma on pedannut ja läähättänyt, etsinyt paikkaa ja vinkunut eilisillasta. Lämmöt laskivat jo eilen ja nyt odotellaan vaan, että avautumisvaihe olisi pian ohi ja Zelma pääsisi tositoimiin. Palataan asiaan kun on jotain kerrottavaa, nyt vaan toivotaan Zelmalle voimia tuleviin ponnistuksiin.

H-hetki lähestyy

Aloitin päiväni pienellä viuhahduksella. Heh, tai paremminkin sen viuhahtelun hoiti emäntäni :) Isäntä oli jättänyt pihaportin auki ja päätin sitten aamutuimaan hilpaista naapurin puolelle pissalle, ja emäntä juoksi perääni sukkasillaan, tukka pystyssä ja pyjama päällä. Kipaisin kyllä pikapikaa takaisin, joten reissu jäi lyhyeksi.

Olen jo tosi tuhdissa kunnossa, ja vietän päiväni lähinnä loikoilemalla sohvalla. Pitää kerätä voimia tulevaan koitokseen. Johon ei muuten ole enää kuin muutama päivä.