Torstai 31.1.2008

Olen tutkitusti TERVE! Mut kiskaistiin sohvalta autoon kesken päiväunien ja ajeltiin eläinlääkärille. Masentavaa suorastaan. Mutta onneksi tää olikin kivuton käynti, laitettiin vaan tipat silmiin ja kohta koko maailma oli jotenkin hmmm... sumea. Sitten pimeässä huoneessa lääkärisetä häikäisi ensin jollain lampulla ja vielä toisellakin ja sanoi että hyvältä näyttää. Terveet silmät. Polvet se samainen lääkärisetä väänteli jo kolme vuotta sitten ja antoi lausunnon että hyvät on. Että kelpaa niillä juoksennella.

Emäntä tuli iloiseksi ja paljasti, että ens viikolla mä pääsenkin tapaamaan jotain nuorta tummaa ja komeaa herrasmiestä. Siis oikeesti. Nuori, tumma ja komea. Kuulostaa hyvältä. Vaikka mä kyllä jo arvaan mihin tää kaikki johtaa. Mä oon kohta siis ihan nalkissa pentulaatikossa.

Tiistai 29.1.2008

Bloggaaminen on kuulemma suosittu harrastus. No, siispä aloitan sellaisen. Voisin tässä aluksi kertoa hieman itsestäni. Olen koira, ihan vaan tiedoksi teille jotka ette sitä heti ymmärtäneet kuvastani. Asun Keravalla henkisen siskoni ja ihmisperheeni kanssa. Tuo emäntäni harrastaa omin sanojensa mukaan pienimuotoista koirankasvatusta, kaipa se sellaista sitten on kun täällä on viimeksi ollut pentuja 2 vuotta sitten, tai 7 kk sitten jos tuo ihmislapsi lasketaan mukaan. Nyt keväällä on kuulemma minun vuoroni tulla äidiksi. Turinoin tunnelmia tästä matkan varrelta.

Olen 4,5 vuotias tiibetinterrierinarttu. Kokonimeltäni Lövskär´s Fröken Karamain. Olen aika ylpeä itsestäni, sillä elokuussa sain nimeni eteen hienon tittelin Fin Ch, asiaan vihkiintymättömille sen voisi suomentaa Suomen muotovalioksi. Eli en siis ole ihan turhanpäiväinen louskuttaja vaan ihan valioainesta. A-luokkaa. Luokista sen verran vielä, että makkaran suhteen en ole niin turhan tarkka, myös B-luokan ruokamakkara kelpaa. Ja ah, ruoka, siitä voisin tarinoida enemmänkin, mutta toisella kertaa.

Tänään emäntäni päätti että otetaan minusta oikea poseerauskuva. Mun mielestä se oli varsin ääliömäinen ajatus, ja sen toinkin ilmi. Ensin jouduin pesulle viikonloppuna, sitten kuivattiin ja kammattiin ja samaa hommaa jatkettiin vielä tänään. C´moon! Vähemmälläkin uskotaan että ollaan valioainesta! Ja sitten nostettiin poseeraamaan pöydälle ja otettiin kuvia, ja vaikka kuinka yritin tuoda parempaa puoltani esille, niin ei uskottu... Joten olen pahoillani, väärän kyljen puolelta ottivat ne kuvat. Mutta loppujen lopuksi näyttivät tyytyväisiltä ja mä pääsin takaisin tähän sohvalle. Huokaus.

Tässä vielä mielestäni vallan onnistuneita muita otoksia... Eivät kuulemma kelvanneet.