Perhosiako vatsassa?

Makailin kaikessa rauhassa sohvalla kun emäntä päätti kokeilla tuntuuko vatsassa liikettä. Pieniä hentoja perhosen siiveniskuja kuulemma tuntui. Toinen tulkinta oli se, että mulla on ilmavaivoja. Voitte päätellä itse kuvasta olenko vain ylensyönyt.

Siitä tulikin mieleeni, että en muuten saanut yhtäkään pääsiäismunaa!

Painonnousua

Huiuiui... Kävin just vaa´alla. Painoa on tullut lisää melkein kilo. Ja vielä on tätä tiineyttä jäljellä. Tarttee varmaan harkita jotain kuntokuuria kunhan pääsen pois pentulaatikosta. Nyt on siis tiineyden 40 vrk. Pahoinvoinnit on jo selätetty aikoja sitten ja nyt voisin syödä vaikka kokoajan. Ja sitä yritänkin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Paha vaan, että keittiönpöytä on useinmiten tyhjä kaikesta ruokatavarasta, ovat hitsi vie oppineet ettei sinne kannata jättää mitään.

Olen seurannut uutisista Tiibetin mellakointia. Toivottavasti serkut siellä saavat olla rauhassa. Peace!

UUTISIA!

Tänään mut kärrättiin taas eläinlääkärille, mutta eipä ollutkaan kivulias käynti. Ekaks ajeltiin mun jo valmiiksi vähäkarvaista mahaa vielä karvattomammaksi ja sitten se eläinlääkäritäti puserteli mua mahasta ja hieroskeli sellasella anturilla. Emäntä ja lääkäri tuijotti telkkaria, vaikka mäkin olin paikalla ja höpisivät jotain pennuista. Ja sitten mulle valkeni mitä ne teki. Ne katsoivat ultralla meikäläisen sisuskaluja ja laski pentuja. Ja kuulemma niitä on ainakin neljä.

Ja mullekin tuli sellanen kummallisen hempeä olo. Vaikka ei tässä olossa muuten ole vieläkään hurraamista. Onneksi toi emäntä on ymmärtänyt ja tarjoilee sellasta vähän parempaa ruokaa. Emmä normaalisti kyllä ruuan kanssa nirsoile, nyt vaan ei oikein maistu. Mutta ehkä se tästä. Pitääkin tästä joutua päivätorkuille, on tää raskaana olo niin (haukotus) raskasta.

Pahoinvointia

Siinähän se jo otsikossa tulikin. Onneksi alkaa jo helpottaa, menetin nimittäin normaalisti erinomaisen ruokahaluni muutamaksi päiväksi. Kuppiin jäi niin paljon nappuloita että pohjaakaan ei näkynyt. Ja se, voin kertoa, ei ole tavallista. Emäntä lohdutteli että tämä vaihe menee ohi, mutta olin kyllä huolissani. Siksipä päätin nukkua yöni vain ja ainoastaan sängyssä, mikä oli hiukka hankalaa kun sinne tunki myös muita. Isäntä olisi mun puolesta voinut lahjoittaa paikkansa mulle ja mennä itse vaikka sohvalle, mutta ei. Niin mä sitten jouduin käpertymään jalkopäähän ja oli kyllä ahdasta.

Jotain karvataljoja ne laittoi lattialle ja ehdottivat, että voisin mennä sinne. Hmmm, kummankohan itse valitsisivat, sen taljan vai sängyn?